Sinä

olet kukka joka avautuu
auringon noustessa
herättyäsi olet parhaimmillaan

olet kuu joka taivaalla
hohtaa kauneuttaan
erotut muiden tähtien joukosta

sanoillasi parannat maailmaa
teoillasi pystyt ihmeisiin

tahdon pitää sinua kämmenellä
ottaa sinut siipieni suojaan
lennättää korkeuksiin
pois tästä maailmasta
kauas pahuuden tavoittamattomiin

Törmäys

Seison keskellä suojatietä
koko kehoni tärisee
ei ole muita täällä
ei edes katuvaloja

Mietin käännynkö takaisin
vai jatkanko matkaa
jos jäisinkin
puolitiehen

Valo välähtää
tunto häviää
jos olisin valinnut suunnan
olisin elossa

Minun sydän ei enää lyö

Pelkään
varjoani

Pelkään
peilikuvaani

Pelkään
että näen siellä jonkun toisen
joka ei kuulu kehooni

Paleltaa
varpaita

Paleltaa
kasvoja

sormistani on tunto kadonnut
en edes tunne pulssia

Minun sydän ei enää lyö
Minun sydän ei enää lyö
Minun sydän ei enää lyö
Minun sydän ei enää lyö

Ja vaikka karkuun juoksisin
varjo minua seuraa
taideteos auringonvalon
vai mielen harhaa